Ajatukset alkaa selkeytyä. En ole onnellinen ja päätös on vain tehtävä. Olen lykännyt sitä jo liian kauan ajatellen että en tällä hetkellä halua alkaa selvittelemään suhdesotkuja ja järjestemään kaikkea uusiksi, mutta tehtävä se vaan on. En halua tuhlata päiviäni enää olemalla onneton. Suurin syy onnettomuuteen on se että suhteessamme ei ole yhtään läheisyyttä eikä me henkeä. En usko että minua rakastetaan oikeasti tässä suhteessa. Olen kateellinen kaveripariskunnille jotka baarissa istuvat käsi kädessä ja ovat selvästi rakastuneita toisiinsa. Minä en saa edes hyvän yön suukkoa saati mitään muuta hellyyden osoituksia. Missään aikaisemmassa suhteessa en ole ollut tälläisessä tilanteessa. Yleensähän kai naiset valittavat hellyttelyjen puutetta, mutta näköjään miehetkin sitä kaipaavat ja paljon.

Krapula, ei oikein jaksa kirjoittaa. Baarissa oli kivaa eilen. Firman pikkujoulut. Paljon iloisia ihmisiä liikenteessä. Flirttiä kauniiden naisten kanssa. Liian pitkään jatkuvia katseita. Tanssimista iho ihoa vasten puoli vahingossa. Iloista ja hauskaa juhlimista. Ei muuta kuin harmitonta ilonpitoa. Huomasin että kaipaan sitä. Iloa elämääni. Kun olen tämän suhteen selvittänyt voin flirttailla vapaasti ja tututustua uusiin naisiin. Toivottavasti löytää ihmisen joka arvostaa ja pitää minusta oikeasti ja haluaa myös osoittaa sen.

Nyt pitää mennä suihkuun ja yrittää herätä.

Later..