eilinen oli taas aivan perseestä.. kun tulin kotiin hyvällä tuulella. Tyhjensin kauppakassit, jossa oli hyvää stokkan herkun valmisruokaa ja karkkia ja suklaata niin hetkessä olimme saaneet jo riidan aikaan. Mun mielestä pikkuasioista ei pitäisi riidellä. Asioista joilla ei ole oikeasti merkitystä. Avopuolisoni, kutsuttaneen häntä nyt A:ksi takertuu sanoihin ja saa niistäkin riidan aikaan. Kun sanoin että menen sitten vkonloppuna kavereiden kanssa saunomaan ja juomaan kaljaa niin hän sanoi että älä enää koskaan sano että menet juomaan kaljaa, koska se kuullostaa niin ikävältä hänen korviinsa. Ei kai sitä voi olla niin herkkänahkainen! Ehkä se on vähän äijämeininkiä kun mennään saunaan ja juomaan kaljaa, mutta mitä sitten? Turha tollaisesta on suuttua. Tuntuu etten jaksa tätä naista kohta enää yhtään. Hän ei osoita mitään tunteita ja riitoja tulee ihan turhista asioista. Okei. En minä yhtään helpota asiaa, vaan pidän tiukasti kiinni mielipiteistäni. Ongelmamme varmaan on se että minä olen paljon suurpiirteisempi enkä halua murehtia jokaisesta pikkuasiasta kunhan asiat vain yleisesti hoituu. A on taas pikkutarkka ihminen ja pienetkin asiat saavat hänet suuttumaan jos ne eivät mene hänen tahtonsa mukaan tai siis jos en tee asioita juuri niinkuin hän on tottunut ja haluaa niitä tehtävän. Minä en jaksa tapella enää ja alan muuttua päivä päivältä kylmemmäksi häntä kohtaan. Jos häntä ei kiinnosta minun läsnäoloni eikä hän osoita mitään fyysistä kiinnostusta minua kohtaan niin en sitten minäkään enää suukottele, hali tai mitään muutakaan. Keskityn elämään omaa elämääni, työhön ja harrastuksiin ja sitten joskus kun taas saadaan asioista puhuttua on enää todennäköisesti kaksi vaihtoehtoa suhteen jatkumiselle ja kumpikin on yhtä vahvoilla.

En ehdi nyt oikolukea kirjoitustani joten suokaa anteeksi mahd. kirj. virheet.

Later...