sunnuntai, 9. syyskuu 2012

Täällä taas..

Viimeinen päivitys vuodelta 2010. Aika menee niin nopeasti.. Paljon on tapahtunut ja paljon jäänyt tapahtumatta. Olemme edelleen yhdessä. Meillä on kaksi lasta. Toinen nukkuu sylissäni nyt. Lapseni ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Parisuhteemme ei ole kehittynyt mihinkään. Päinvastoin. Olen lopen uupunut tilanteeseen ja hakenut ratkaisua aidan toiselta puolelta.. Ruoho on ajoittain ollut vihreämpää siellä ja tuonut hetkellistä hekumaa arkeen, mutta muuten elämä on jatkunut entiseen malliin.. Kirjoitan pian lisää jos jotakuta kiinnostaa lukea..

tiistai, 12. tammikuu 2010

tässäkö tämä on..

En ole kirjoittanut vuosiin. Edellinen kirjoitus on vuodelta 2006. Aika menee liian nopeasti. Elän samassa suhteessa edelleen. Emme ole naimisissa, mutta lapsi on tulossa. En ole onnellinen. Elämä on ihan hyvää, mutta kaipaisin paljon enemmän. Läheisyyttä ja seksiä on liian vähän. Olen ehkä itsekäs, mutta haluan olla onnellinen. Olen pettänyt muutaman kerran. Täysin merkityksettömiä yhden illan juttuja kummatkin, mutta sain seksiä jota en kotoolta saa. Etsin ehkä pidempiaikaista seksisuhdetta ja olen ehkä löytänyt. Mitään ei ole tapahtunut vielä, mutta kohta ehkä tapahtuu. Tätäkö elämä on..?

sunnuntai, 3. joulukuu 2006

Onnellisuus


Ajatukset alkaa selkeytyä. En ole onnellinen ja päätös on vain tehtävä. Olen lykännyt sitä jo liian kauan ajatellen että en tällä hetkellä halua alkaa selvittelemään suhdesotkuja ja järjestemään kaikkea uusiksi, mutta tehtävä se vaan on. En halua tuhlata päiviäni enää olemalla onneton. Suurin syy onnettomuuteen on se että suhteessamme ei ole yhtään läheisyyttä eikä me henkeä. En usko että minua rakastetaan oikeasti tässä suhteessa. Olen kateellinen kaveripariskunnille jotka baarissa istuvat käsi kädessä ja ovat selvästi rakastuneita toisiinsa. Minä en saa edes hyvän yön suukkoa saati mitään muuta hellyyden osoituksia. Missään aikaisemmassa suhteessa en ole ollut tälläisessä tilanteessa. Yleensähän kai naiset valittavat hellyttelyjen puutetta, mutta näköjään miehetkin sitä kaipaavat ja paljon.


Krapula, ei oikein jaksa kirjoittaa. Baarissa oli kivaa eilen. Firman pikkujoulut. Paljon iloisia ihmisiä liikenteessä. Flirttiä kauniiden naisten kanssa. Liian pitkään jatkuvia katseita. Tanssimista iho ihoa vasten puoli vahingossa. Iloista ja hauskaa juhlimista. Ei muuta kuin harmitonta ilonpitoa. Huomasin että kaipaan sitä. Iloa elämääni. Kun olen tämän suhteen selvittänyt voin flirttailla vapaasti ja tututustua uusiin naisiin. Toivottavasti löytää ihmisen joka arvostaa ja pitää minusta oikeasti ja haluaa myös osoittaa sen.

Nyt pitää mennä suihkuun ja yrittää herätä.

Later..

torstai, 26. lokakuu 2006

2-1



Aika menee ihan liian nopeasti. Tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet menevät hujauksessa ohi ilman että ehtii tarrata kiinni mihinkään. Sitä suorittaa päivittäisiä rutiineita ja harrastuksia ja nukkuu välillä liian vähän ja herätyskellon soitosta sama rumba uudestaan.. Pitäisi voida rauhoittua välillä ja miettiä mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä. Jotain tärkeitä juttuja että olisi onnellinen. Hyvä on näinkin mutta jotain puuttuu. Ja suhdetta ei ehdi miettiä saati hoitaa yhtään. Se ei ole hyvä, koska se ei toimi. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja pysähtyä, miettiä ja toimia. Onneksi tuli voitto tänään..


tiistai, 3. lokakuu 2006

rain comes crashing down



Rakastan sadetta. Sen ropinaa ikkunoiden karmeissa, sen tuntua ja tuoksua ulkona. Syyssateet ja myrskyt ovat yksi parhaita ilmoja ulkoiluun. Vähän kylmää ja kosteaa. En tiedä mikä siinä on, mutta se tuntuu hyvältä.

Mietin vkonloppuna paljon. Olen jumissa tässä tilanteessa. Olen huono eroamaan. Toivon että asia ratkeaisi itsestään ja suhteelle saataisiin onnellinen loppu. Ei se tietenkään niin mene. Toinen ei ymmärrä varmaan ollenkaan vaikka tietää hyvin itsekin että vaikeaa on ollut. Riidellään ja haukutaan toisiamme ja erotaan itkien. Niinhän se yleensä menee. Kaikki kiire töissä ja muualla ei edes anna aikaa miettiä asiaa kunnolla. No joo.

Mietin ja keksin myös ehkä yhden tärkeimmän asian miksi en ole onnellinen. Avopuolisoni ei arvosta eikä huomioi minua juuri ollenkaan. En usko että olen maailman huomion kipein ihminen, mutta kaipaan sitä että oma kumppani tukee ja on ylpeä minusta. Olenko vain lapsellinen tai muuten sekaisin, mutta siltä minusta tuntuu. Haluan olla hyväksytty, ja rakastettu. Niin on ollut aikaisemmissa suhteissa. Nyt ei ole, enkä jaksa sitä.

Olen varmaan jauhanut samasta asiasta jokaisessa blogimerkinnässä, mutta en ala lukemaan taaksepäin. Itseä varten tätä kuitenkin teen. Let it rain..