En muista mitä viimeksi kirjoitin enkä vaivaudu sitä enää lukemaan.
Muistaakseni vuodatusta suhteeni toimimattomuudesta jne. Samaa se on
vieläkin. Oikeasti kaikki on hyvin elämässä ja pitäisi olla kiitollinen
siitä mitä on saanut, mutta nykyihminen on kai sellainen ettei tyydy
mihinkään. Kun tapasin nykyisen avopuolisoni ajattelin että hänen
kanssaan menen joskus naimisiin ja perustan perheen. Nyt en ole asiasta
enää ollenkaan varma ja pyörittelen mielessäni jo ajatusta takaisin
omaan asuntoon muuttamisesta ja siitä vapaudesta jonka se tuo mukanaan.
Suhteemme ei vain toimi. Ei riitä että kaikki on ok ja päivät, viikot
ja kuukaudet vaan kuluu. Mistään ei puhuta ja tunteet vaan laimenevat.
Seksiä ja läheisyyttä koko ajan vähemmän. Tunteita muutenkin.
Menneisyydessä minulla on ollut tyttöystäviä jotka yllättivät aina
välillä positiivisilla kommenteilla siitä kuinka komea olin, kuinka he
pitivät silmistäni tai kuinka kivaa oli sängyssä yhdessä. Nykyinen ei
ole edes sanonut pitävänsä minusta tai olevansa iloinen siitä että
olemme yhdessä. Suukottelut ja halit tulevat aina minun aloitteestani
ja seksi tietysti myös. Alkaa tuntua siltä että hän on suhteessa vain
siksi että haluaa olla jonkun kanssa. Aikaisemmista suhteista hän ei
ole juurikaan kertonut muuta kuin sen että oli suht pitkään sinkkuna
ennen tapaamistamme. Ulkonäöstä se ei ole voinut johtua mutta ehkä
sulkeutuneesta tunne-elämästä tai jostain. Ei avopuolisoni mikään
hirviö ole, mutta välillä yhdessäelo alkaa vaan tuntua kovin raskaalta.
Jos ei voi aamulla olla iloinen siitä että saa herätä kumppaninsa
vierestä niin toimiiko suhde?
Nyt riittää taas.. Kaikissa suhteissa on ongelmansa. Toivon että saan
omani ratkaistua. Nyt loppuu työt ja sitten salille kuukauden tauon
jälkeen kokeilemaan saako mitään painoa nostettua enää lattiasta ylös.
Hauska huomata että jotkut lukevat näitä. Laittakaa vaan kommentteja
jatkossakin. Minä vuodatan puolestani tarinaa suhteestani ja muusta
lisää myöhemmin. Vähän useammin kuitenkin.
maanantai, 22. elokuu 2005
Kommentit