Luin eilen hesaria ja huomasin että ex-tyttöystävä jonka kanssa olin yli kolme vuotta kimpassa on mennyt naimisiin. Tiesin kyllä sen ennestään mutta jotenkin se jysähti ihan eri tavalla tajuntaan kun näki ilmoituksen lehdessä. Syy siihen miksi se tuntui niin voimakkaasti ei ole se että olisin itse halunnut hänen kanssaan naimisiin. Joskus halusin, mutta suhteen edetessä kävi ilmi ettei se olisi koskaan mahdollista. Enemmän vaikutti se että sitä alkoi miettiä taas omaa tilannetta ja sitä miksei itse ole naimissa. Tuntuu että jotain pitäisi tehdä ja nopeasti jotta pääsisi samaan tilanteeseen itsekin joskus. Elämä menee huomaamatta ohi ellei siihen tartu kiinni ja tee sille jotain..