Väsyttää. Eilen oli adamsin konsertti. Konsertti oli hyvä. Taattua adamsia juuri sellaisena kun muistan sen jo 90 luvulta. Se että piti herätä 6:30 ei ollut hyvä. Vihaan liian vähäisiä yöunia. Ihmisten pitäisi saada nukkua.

Konsertissa tuli taas esiin yksi piirre avokissani josta en pidä. En pidä hänen tavastaan olla näyttämättä tunteitaan ja olla heittäytymättä konsertin tunnelmaan. Hän seuraa ja kuuntelee vaan tyynesti ja taputtaa sitten korrektisti. Okei, ehkä musiikki ei ollut hänen lempimusiikkiaan, mutta itse haluisin olla eturivissä tanssimassa ja laulamassa mukana enkä vaan seurata tapahtumia kauempaa. Tuollaisista pitäisi nauttia täysin rinnoin ja heittäytyä hetkeen. Sama käytös tai pitäisikö sanoa luonteenpiirre tulee esiin muuallakin. Esim. aina kun ollaan kavereiden kanssa juhlimassa niin hän haluaa lähteä aina ensimmäisenä kotiin ja monesti olemme olleet kotona siinä vaiheessa kun muut lähtevät vasta juhlimaan. En tarkoita sitä että pitäisi juoda itsensä sammumispisteeseen ja kontata kotiin, mutta sen kerran kun ulos lähdetään voisi bailata kunnolla pilkkuun asti ja mennä kotiin samaan aikaan muiden kanssa. Mikä ehkä eniten vaivaa on se että sama jatkuu kotona kun olemme kahden. Hän ei juurikaan osoita tunteitaan minua kohtaan eikä juurikaan tee asioita tunteisiin vedoten vaan aina järkevästi, niinkuin on opetettu ja niinkuin pitää tehdä. Olemme erilaisia. Itse haluan nauttia pienistäkin hetkistä ja tyhmistäkin jutuista jos ne vaan sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Olemme todellakin erilaisia. Minä teen asioita tunteen perusteella hän tekee järjen. Se on vaikeaa. Minä haluan nauttia elämästä ja olla stressaamatta kaikista pienistä arjen murheista. Hän tekee edelleen kaiken järkevästi ja kieltää itseltään asioita joista varmasti nauttisi vaan siksi että niin eivät järkevät aikuiset tee. En ymmärrä, enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään. Elämme vain kerran ja siitä ajasta mitä saamme täällä viettää pitäisi voida nauttia.